Kohta on kolme päivää (tai neljä, en oo täysin varma) oltu tääl paikan päällä ja pikkuhiljaa alkaa olo tuntuu kotosalta. Perjantaina ku tulin tänne olin nii väsyny ja nälkäne et vihasin kaikkee ja halusin tappaa tän perheen kissat mahdollisimman kivuliaalla tavalla. Kelasin et kaikki tääl on surkeet, enkä jaksa olla tääl ja haluun vaihtaa perhet, mut enne ku ehin toteuttaa mitään noista suunnitelmista menin päikkäreille. Onneks sit nielin vihani ja nukuin jetlagit pois ni jäi kissat henkii ja tajusin et onhan tääl sittenki ihan kivaa. Parina yönä oon nukkunu sellaset 13h, jos niitä keskelleyötä sijottuvii dataushetkii ei lasketa mukaan.
Ekana päivänä tutustuin tän host-systerin kavereihin ja meil oli kunno ''poolpartyt'', joissa leikittii kukapelkäämustaamiestä (tietenki jollain eri nimellä) ja muita ajan kultaamia muistoja herättäviä leikkejä. Siinä jutellessa ilmeni et nää tytskyt on ollu kouluretkellä Fijillä ja muualla noissa paratiisisaarissa. Perkeleen Kulis vei meijät v a a n saksaan.. Sitä en kyl ilenny mainita ku ne kerto siit Fijist niin normipäivä tyylillä.
Tokana päivänä oli sitte suunnitelmissa shoppailua, mut olin taas nii unes tän aikaerorasituksen takii ettei mukaa tarttunu muuta kun koulupukuun sopivat, ihan järkyttävät mustat nahkaset lenkkarit, tai mikskä niitä voiskaan nyt ikinä kutsua. Lounaaks vedettii paikallisel oddol kokonaiset sushi rullat, eikä mitää kitkuilu paloja mitä suomessa tarjoillaan. Ihan kotimaan kunniaks vedin PIRI rullan ja oli muuten ihan älyttömän hyvää!
Oon huomannu et ausseil on joku ihme tapa ain piikitellä toisiaa ja kettuilla ihan pienistki asioist toisillee. Muhun ei oo viel kohdistettu tollast, mut kyllä sekin päivä tulee eteen täs jossain vaihees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti