Perjantaina menin lääkärin jälkee ulos kavereiden kaa ja päädyttii yhelle Lachlanille hengailee. Vietettiin sit siel iltaa ja oli aika perus illanistujaismeininki.
Lauantai meni hengaillessa ja sunnuntaina oli kokopäivän kestävät musikaali harkat. Mul ei ollu kauheesti tekemistä koska olin chorus, joten mentii yhen toisen tytön kaa niitten kaa treenaa joil oli oikee rooli. Ne harjotteli teatteri tappeluja ja kaikkee näyttely juttuja, joten hengailtiin puolet päivästä siellä. Oli aika siistii ku siel opetettiin miten pystyy lyödä tai vetää toista tukasta ja se näyttää ihan aidolta oikeest satuttamatta niitä.
Muuten musikaaliharkat oli aika tylsät ja hengailin siellä 10-4 ja olin hyvin onnellinen kun pääsin kotiin.
Eilen, eli maanantaina skipattiin koulupäivä, koska piti olla sports carnival mut se oliki peruttu ni skipattiin päivä muuten vaa ja mentii Finnin luo hengailee. Oli just rento päivä ja tehtiin pirtelöö ja otettiin lungisti. Kävelin kans varmaan 5km sateessa, koska oli sateinen päivä ja piti kävellä :D loogista.. Mutta tässä vähän kuvia maanantaista, kaikki siistimmät on kyl Finnin koneella ja Arabellan filmikamerassa ja osa kuvista ei oo kovin julkaisukelpoisia tänne.
Tykkään tost porukast (mä, Arabella, Finn, Will, Nick, Danielit) kenen kaa yleensä hengaillaan ku ne on kaikki tosi rentoi ja kivoi, eikä mua kelata mitenkään erityisesti vaihtarin. Välil ain kuulee jotain läppää mut se ei nyt haittaa. Koulus on myös tosi kiva ku mul on muitakin kavereita, joten en jää jumittaa pelkästään yhteen ryhmään. On jotenki paljon siistimpää et koulus oon yleensä kristittyjen (ryhmä, jos melkeen kaikki on uskonnollisia) ja koulun ulkopuolella oon sit niitten ja noittren muittenkaa.
Se vaihe on jo ohi, et tuntu et oon vähän ulkopuolinen ja nyt tuntuu et kuulun noihin porukoihin ihan kunnolla. Viimeistään tän termin alussa lähti viimesetkii sopeutumis jutut ja koti-ikävän rippeet pois ja oon jo nyt tottunu ihan kokonaan ajatukseen et oon täällä. Enää ei ees tuu yhtään njäaaa olo, vaikka lukisin fb:sta jotain kivaa tai äiti ja iskä soittelee, enemmänki sellane ''vähän kiva et niil on kivaa suomes'' olo. Toivottavasti tosta saa nyt ees jonkunlaisen kuvat mitä tarkotan. Mutta pointti oli siis se et kaikki menee hyvin, ellei tosi hyvin ja uskoisin et kaikki vaikeimmat ajat on jo takanapäin.
Finnin snadisti pullee dalmatialainen, joka on nimetty jossain kirjassa esiintyvän transun mukaan.. Oli kyllä aika erikoinen koira :D
Arabella ja minä. Mun tukka on ihan kuollu ja iho kauheessa kunnossa, mut meen täs lähiaikoina kampaajalle ja iho olkoon miten on. Syytän sitä et oon ollu kipeenä :D
Tossa muutamia kuvia päivästä. Vikassa kuvassa meijän pirtelölasit. Käveltiin sateessa ihan liian pitkä matka vaan sen takia et Nick sais ostettuu pirtelötarpeet. Oli kuitenki ihan hyvää malterssei (??) suklaa pirtelööö.
Rakastan kaikkien näitten ihmisten kämppii. Kaikki on jollain tavalla taiteilijoita tai muusikoita ja sen näkee näist asunnoista. Mitä ylmmäs tääl vuorilla menee sitä siistimpiä nää talot on (mm siks et ylempänä vuorilla asuu enemmän hippejä). Rakastan noit vanhanaikasia puulattioita, vanhanaikasia keittiön kaappeja ja tauluja ja soittimia seinillä ja kaikkialla.
Vaik noi talot on vähän pienempiä ku keskiverto omakotitalot suomessa ne on silti ihan sairaan siistei ja tuntuu jotenki paljon tilavammilta. Ja kaikilla on isot ja kauniit puutarhat takapihalla. Hyvä asia Blue Mountainsseilla asumisessa on se, et tääl on luonto ja bush niin lähellä.
Toi koira oli aika söpö, vaik se olikin vähän yksinkertanen. Enkä muista sen koko nimee mut sitä sanottiin Lolaks.
Mul oli tos viikko tai pari sitten vähän häslinkii tän isäntäperheen kaa, ku mut ignorattiin kokonaan eikä mun host sisko puhunu mulle mitään. No toi selvis onneks sit itestään ja nyt kaikki on taas hyvin. Ois harmittanu ihan sikana jos ois tullu jotain ongelmia tän perheen kanssa, koska nää on yksinkertasesti ihan parhaita. Ku kuuntelin Sydneyssä rotary vaihtareiden isäntäperhe tarinoita, mietin itekseni kui hyvä tuuri mul kävi. Nää antaa mun mennä aikalailla miten haluun, kuhan vaan kerron minne oon menossa.
Jo ekoilla viikoilla ku tulin tänne puhuttiin host äitin kaa asiat selviks vapaa-ajasta ja se sano ettei sitä haittaa jos meen ja teen, kuhan oon sille rehellinen. Totesin siihen että fair enough ja tolla linjalla ollaan menty siitä lähtien ja hyvin on toiminu. Ilmotan aina minne meen ja millon tuun kotiin ja miten, koska täällä ollaan vähän riippuvaisempia kyydityksistä kun suomessa. Yks asia mitä osaa arvostaa ku tulee kotiin on hemmetin hyvä ja toimiva joukkoliikenne. En aina haluu ruinaa kyytejä, joten yleensä kävelen Springwoodista kotiin mikäli ilma on hyvä, vaikka matkaan meneeki sellaset 40-50 minuuttia.
Ainoo mistä voin host perheestä valittaa on vähän epäterveellinen ruokavalio, mut se on nyt pikkujuttu. Ja se et noi jaksaa välillä kuittailla lauantaisin jos oon vähän ryytyneen näkönen, mut sen ne sanoo ihan läpällä. Voishan noita vikoja kaivaa lisääkin, jos välttämätää tahtois, mut miks ihmeessä ku mulla on kaikki hyvin näitten kaa asuessa. Ihan mahtava host perhe ja näitten kaa asuminen on ihan parasta.
ps. mun oma perhe on kuitenki ihan sikan siistimpi, tottakai.
Pari random kuvaa. Ylempi katoombasta, ku olin ihan üüber kipeenä ja alempi viime perjantailta kun olin enää vaan kipee. Ylemmässä kuvassa venailtiin junaa yhessä puistossa ja nautiskeltiin auringosta Maizyn ja Arabellan kaa. Alemmassa hengaillaan memorialil ja venaillaan ihmisiä et päästään lähtemään jonnekkin.
Kiitän mikäli sikäli jaksoit lukea kaiken tämän tekstin ja pahoittelen jos se ei ollut kovin järkeen käypää. Ottakaa huomioon etten oo puhunu suomee viimeseen 4kk muutaku fb chatis ja vähän skypessä.
Rakkain terveisin,
maailman ihanin ja rakastettavin toverinne,
Sara