Tänään oli eka koulupäivä Winmalee HighSchoolissa, eikä koulupuvusta ollu vielä tietoakaan. Sain tän perheen kolmannen tytön kouluvaatteet, koska se on tanskas, mut ne hamoset oli ikäväkyllä hiukan liian pienet. Sekin harmitti ainoostaan sen takia, et tuhlasin sellasen satasen kouluvaatteisiin, joita en tuu käyttämään ikinä sen jälkee ku lähen täältä.
Kouluun ei ollu ees paha mennä ku olin jo eilen tutustunu muutamaan samalla vuosikurssilla olevaan tyyppiin. Yks niistä toimi siel jonkunlaisena tutorina ja se hoiti mulle kaikki mun paperiasiat. En tiiä mistä se johtu, mut löysinki itteni superhyper-hiketys matikan ryhmästä, joka on vielä vaikeempaa ku advanced math. Mahtavaa.
Siel koulus kaikki oli aivan mahtavia tyyppejä ja välil ku menin luokkaan istumaa jonkun 'tutun' vieree, jostai kuulu huuto et ''hei hannah, mikset sä esittele meitä''. Ainoo kenen nimen muistan on yks jäbä Fin(n) joka heitti koko ajan läppää sen nimest ja siit et mä oon suomest. Aika ovelaa :D
Tykkään näist ausseist ku näilt lähtee välil ihan ihme juttuu. Esim ku juttelin sen koulun reksin kaa noist kursseist se sano et: ''ei sun oikeestaa tarvii ees päästä noist kokeist läpi, kuha vaa oot siel ja teet jotain''. No siis käy mulle paremmin ku hyvin. Sit englannin tunnilla sen Fin(n)in vieressä istuva pitkätukkane 'hippi' jäbä kysy multa osaanko puhuu suomee tai mitään muuta kieltä ku englantii. Enne ku ehin vastaa mitään se Fin sano sille et varmaa asun maassa, jonka kieltä en osaa puhuu. Sit se pitkäletti alko nauraa ja kerto ettei ain ajattele asioit loppuun asti. Hmmm, en tainnu ainakaan huomata sitä.
Vaik tuol on ollu sellaset 42+ astetta koko päivän oli toi koulupäivä just siisti. Kaikis luokissa ei oo ees ilmastointii, mut sekää ei tee tiukkaa ennen viimestä tuntii, jollon on väsyny ja kuumotus muutenki. Ja 38min tunnit on kivaa vaihteluu, et tuntuu ku kävelis sinne luokkaa ja lähtis samantein pois. Kyllä kelpaa.
maanantai 31. tammikuuta 2011
ekat päivät Australiassa
Kohta on kolme päivää (tai neljä, en oo täysin varma) oltu tääl paikan päällä ja pikkuhiljaa alkaa olo tuntuu kotosalta. Perjantaina ku tulin tänne olin nii väsyny ja nälkäne et vihasin kaikkee ja halusin tappaa tän perheen kissat mahdollisimman kivuliaalla tavalla. Kelasin et kaikki tääl on surkeet, enkä jaksa olla tääl ja haluun vaihtaa perhet, mut enne ku ehin toteuttaa mitään noista suunnitelmista menin päikkäreille. Onneks sit nielin vihani ja nukuin jetlagit pois ni jäi kissat henkii ja tajusin et onhan tääl sittenki ihan kivaa. Parina yönä oon nukkunu sellaset 13h, jos niitä keskelleyötä sijottuvii dataushetkii ei lasketa mukaan.
Ekana päivänä tutustuin tän host-systerin kavereihin ja meil oli kunno ''poolpartyt'', joissa leikittii kukapelkäämustaamiestä (tietenki jollain eri nimellä) ja muita ajan kultaamia muistoja herättäviä leikkejä. Siinä jutellessa ilmeni et nää tytskyt on ollu kouluretkellä Fijillä ja muualla noissa paratiisisaarissa. Perkeleen Kulis vei meijät v a a n saksaan.. Sitä en kyl ilenny mainita ku ne kerto siit Fijist niin normipäivä tyylillä.
Tokana päivänä oli sitte suunnitelmissa shoppailua, mut olin taas nii unes tän aikaerorasituksen takii ettei mukaa tarttunu muuta kun koulupukuun sopivat, ihan järkyttävät mustat nahkaset lenkkarit, tai mikskä niitä voiskaan nyt ikinä kutsua. Lounaaks vedettii paikallisel oddol kokonaiset sushi rullat, eikä mitää kitkuilu paloja mitä suomessa tarjoillaan. Ihan kotimaan kunniaks vedin PIRI rullan ja oli muuten ihan älyttömän hyvää!
Oon huomannu et ausseil on joku ihme tapa ain piikitellä toisiaa ja kettuilla ihan pienistki asioist toisillee. Muhun ei oo viel kohdistettu tollast, mut kyllä sekin päivä tulee eteen täs jossain vaihees.
Ekana päivänä tutustuin tän host-systerin kavereihin ja meil oli kunno ''poolpartyt'', joissa leikittii kukapelkäämustaamiestä (tietenki jollain eri nimellä) ja muita ajan kultaamia muistoja herättäviä leikkejä. Siinä jutellessa ilmeni et nää tytskyt on ollu kouluretkellä Fijillä ja muualla noissa paratiisisaarissa. Perkeleen Kulis vei meijät v a a n saksaan.. Sitä en kyl ilenny mainita ku ne kerto siit Fijist niin normipäivä tyylillä.
Tokana päivänä oli sitte suunnitelmissa shoppailua, mut olin taas nii unes tän aikaerorasituksen takii ettei mukaa tarttunu muuta kun koulupukuun sopivat, ihan järkyttävät mustat nahkaset lenkkarit, tai mikskä niitä voiskaan nyt ikinä kutsua. Lounaaks vedettii paikallisel oddol kokonaiset sushi rullat, eikä mitää kitkuilu paloja mitä suomessa tarjoillaan. Ihan kotimaan kunniaks vedin PIRI rullan ja oli muuten ihan älyttömän hyvää!
Oon huomannu et ausseil on joku ihme tapa ain piikitellä toisiaa ja kettuilla ihan pienistki asioist toisillee. Muhun ei oo viel kohdistettu tollast, mut kyllä sekin päivä tulee eteen täs jossain vaihees.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Kertomusta on muokattu radikaalein sanankääntein
Täs tulee nyt nopee katsaus menneesee ennen tätä päivää (tänään sunnuntai), ettei täst tuu mitää romaanin pitust tarinaa..
Eli keskiviikkon sanottii siis heipat porukoille ja lähettii kohti lontoota. Kentällä oli muutama muukin jotka oli lähös Ausseihin tai Uuteen-Seelantiin. Vaihettii siin kentäl ja lontoon lennon aikana kuulumisii isäntäperheistä sun muista ja se matka meniki aika nopeesti.
Lontoon Heathrowlt bongattii porukka joil oli päällää yhtä tyylikkäät STS paidat ja ne ihan hirveet keltaset reput. Porukka itävaltalaisii oli saapunu jo meit parituntii aikasemmi ja koht seuraa liitty pari norjalaist. Niitten kaa jutelles kattelin miten toisel niist on älyttömän ruskeet etuhampaat ja sen ylähuulest pilkotti jotain mustaa, mutten kehannu kysyy oliks sil nuuskaa. Kohta se samainen tyttö tempasee taskustaa SKRUFFin kiekon ja heittää vanhan biitin pois ja pistää samantien uuden tilalle siihe ylähuulen keskelle. Kysyinpä sitte eks miks helvetis se laitto sen siihe keskelle ja vastaukses tuli outo katse ja ''minnes muuallekkaa''. Ja meitä suomalaisii pidetää outon ku me ei laiteta nuuskaa keskelle....
Kohta melkeen kaikilla STS vaihtareil oli ylähuuli jotenki kummallisen pullollaa (itselläni ei) ja keskustelu suuntautu kunkin maan nuorison päihteiden käyttöön. Kuten arvata voi siitä riitti paljon keskusteltavaa.
Jo enne ku lentolähti Lontoost oli fiilis itsemurhan luokkaa. Nälkä,väsymys, liika istuminen, paskanjauhanta, jatkuva kuumuus, tungos ja ikuinen jonottaminen sai kaikilta mielialan aika alas. Heti kun pääs ilmastoituu lentokoneesee ja sai safkaa alko olla jo ihan hyvä fiilis. Ekat 11h Bankokii meni nukkues ja social networkin parissa, eikä tuntunu ees kovinkaan pahalt matkalt. Helvetti oli irti vast Bankokin lentokentäl tuhansien ja tunhansien turva- ja laukkutarkastusten jälkeen. Se et haisin paskalle, en ollu pessy hampait kahteen päivää ja naamas oli varmaa sata uutta finnii tuntu pieniltä pulmilta sen puuduttavan odottelun jölkeen.
Seuraavat 9h Sydney:yn (??) tuntu tosi pitkiltä. Kuitenkin hyvä seura sekä norjalaiset pari penkkiriviä taaempana tekivät tästäkin matkasta miellyttävän. En tainnu nukkuu ollenkaa mutta jälleen hyvät elokuvat pelastivat tämänkin matkan.
Sit oltiiki Sydneys, sain mun laukun, en jääny tullis kii, näin isäntäperheen, kävin mäkis ostaa ison kokiksen ja elämä oli taas siistii.
Eli keskiviikkon sanottii siis heipat porukoille ja lähettii kohti lontoota. Kentällä oli muutama muukin jotka oli lähös Ausseihin tai Uuteen-Seelantiin. Vaihettii siin kentäl ja lontoon lennon aikana kuulumisii isäntäperheistä sun muista ja se matka meniki aika nopeesti.
Lontoon Heathrowlt bongattii porukka joil oli päällää yhtä tyylikkäät STS paidat ja ne ihan hirveet keltaset reput. Porukka itävaltalaisii oli saapunu jo meit parituntii aikasemmi ja koht seuraa liitty pari norjalaist. Niitten kaa jutelles kattelin miten toisel niist on älyttömän ruskeet etuhampaat ja sen ylähuulest pilkotti jotain mustaa, mutten kehannu kysyy oliks sil nuuskaa. Kohta se samainen tyttö tempasee taskustaa SKRUFFin kiekon ja heittää vanhan biitin pois ja pistää samantien uuden tilalle siihe ylähuulen keskelle. Kysyinpä sitte eks miks helvetis se laitto sen siihe keskelle ja vastaukses tuli outo katse ja ''minnes muuallekkaa''. Ja meitä suomalaisii pidetää outon ku me ei laiteta nuuskaa keskelle....
Kohta melkeen kaikilla STS vaihtareil oli ylähuuli jotenki kummallisen pullollaa (itselläni ei) ja keskustelu suuntautu kunkin maan nuorison päihteiden käyttöön. Kuten arvata voi siitä riitti paljon keskusteltavaa.
Jo enne ku lentolähti Lontoost oli fiilis itsemurhan luokkaa. Nälkä,väsymys, liika istuminen, paskanjauhanta, jatkuva kuumuus, tungos ja ikuinen jonottaminen sai kaikilta mielialan aika alas. Heti kun pääs ilmastoituu lentokoneesee ja sai safkaa alko olla jo ihan hyvä fiilis. Ekat 11h Bankokii meni nukkues ja social networkin parissa, eikä tuntunu ees kovinkaan pahalt matkalt. Helvetti oli irti vast Bankokin lentokentäl tuhansien ja tunhansien turva- ja laukkutarkastusten jälkeen. Se et haisin paskalle, en ollu pessy hampait kahteen päivää ja naamas oli varmaa sata uutta finnii tuntu pieniltä pulmilta sen puuduttavan odottelun jölkeen.
Seuraavat 9h Sydney:yn (??) tuntu tosi pitkiltä. Kuitenkin hyvä seura sekä norjalaiset pari penkkiriviä taaempana tekivät tästäkin matkasta miellyttävän. En tainnu nukkuu ollenkaa mutta jälleen hyvät elokuvat pelastivat tämänkin matkan.
Sit oltiiki Sydneys, sain mun laukun, en jääny tullis kii, näin isäntäperheen, kävin mäkis ostaa ison kokiksen ja elämä oli taas siistii.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
18,20 h lähtöön
Tän blogin alottaminen jäi samallatavalla viimetippaa ku pakkaamineki. Onhan toi laukku jo puoliks täynnä, mut 10kk toisel puolel maapalloo vaatii vähän enemmä ku läjän sattumanvarasesti heitettyi vaatteita.
Noni ja pari tuntii ton alotuksen kirjottamisen jälkeen on laukut pakattu ja vaaka näyttää 21 kiloo. Pääsin siis alle sen maximin eli 23kg, mut huomenna löydän kuitenki jotain mikä unohtu. Vaatekriisi lentomatka vaatteista voidaan unohtaan ku STS on ihanasti hoitanu ajattelun meijän vaihtareiden puolesta ja stailannu meijät tyylikkäillä punaisilla STS logoin varustetuilla t-paidoilla. Sellanen keltane reppuki pitäs kuulemma laittaa selkää, mut päätettii äitin kaa yhteistuumin et voitas vahingos unohtaa koko juttu..
Jännitämää on alkanu vast tänää,mut ajatus seuraavan 10kuukauden viettäminen jossai muual tuntuu nii oudolt etten oo osannu käsittää koko juttuu viel. Tänääki tuntu tyhmält sanoo kavereille heipat ku tuntuu et nään noit tytskyi kuitenki koulus, salil ja illanvietois joissai vaihees tätä viikkoo. Ehkä tos seuraavan kuukauden aikan iskee se etten ookkaa vaa pienel lomareissul vaa aion oikeest olla hiukan pidemmänkin tovin..
Kuitenki nyt vois mennä kokeilee tota nukkumista, et huomen vois olla, tai ees näyttää pirteeltä. Tästä se lähtee ja lueskelkaa loppuvuos mitä ausseissa tapahtuu, jos tää meno suomes alkaa jostai syyst tympii. Kuvan upeista matkavaatteista laitan huomenna, ellen vahingossa unohda sitä t-paitaaki... :)
Noni ja pari tuntii ton alotuksen kirjottamisen jälkeen on laukut pakattu ja vaaka näyttää 21 kiloo. Pääsin siis alle sen maximin eli 23kg, mut huomenna löydän kuitenki jotain mikä unohtu. Vaatekriisi lentomatka vaatteista voidaan unohtaan ku STS on ihanasti hoitanu ajattelun meijän vaihtareiden puolesta ja stailannu meijät tyylikkäillä punaisilla STS logoin varustetuilla t-paidoilla. Sellanen keltane reppuki pitäs kuulemma laittaa selkää, mut päätettii äitin kaa yhteistuumin et voitas vahingos unohtaa koko juttu..
Jännitämää on alkanu vast tänää,mut ajatus seuraavan 10kuukauden viettäminen jossai muual tuntuu nii oudolt etten oo osannu käsittää koko juttuu viel. Tänääki tuntu tyhmält sanoo kavereille heipat ku tuntuu et nään noit tytskyi kuitenki koulus, salil ja illanvietois joissai vaihees tätä viikkoo. Ehkä tos seuraavan kuukauden aikan iskee se etten ookkaa vaa pienel lomareissul vaa aion oikeest olla hiukan pidemmänkin tovin..
Kuitenki nyt vois mennä kokeilee tota nukkumista, et huomen vois olla, tai ees näyttää pirteeltä. Tästä se lähtee ja lueskelkaa loppuvuos mitä ausseissa tapahtuu, jos tää meno suomes alkaa jostai syyst tympii. Kuvan upeista matkavaatteista laitan huomenna, ellen vahingossa unohda sitä t-paitaaki... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)